Todella monen mielestä on tylsää, todella tylsää, mennä kouluun. Joistakin se tosin on ihan kivaa. Mulla pitäis huomenna olla periaatteessa ihan mukava päivä, siis ihan noitten tuntien suhteen, but i don't think so. Siihen on aika montakin - tai sitten ei - syytä. Ensinnäkin, mä en pääse olemaan enää Saken kanssa järjestäjä. Toinen, taas yks päivä juosten toisten perässä, ollen vessassa niin kauan, että joutuu pulaan, ja tämmöstä. Ja sitten on kans se kuvis. Joo, ennenhän mä siitä pidin, mutta nyt, kun pitää mallista piirtää, ja kaikki muut on saaneet kauan sitten valmiiks, ja mä en tiedä mitä tehdä, not funny. Tokihan musta on nyt mukavaa ainakin se - tiedän, todella typerä syy - kun mä pääsen käyttämään uusia - tai ei niin uusia - kenkiäni & äidin tekemää kaulauhuivia, ah.

 

Monet ihmiset on olleet / on kiusattuja, se on syvältä. Mäkin oon ollu kiusattu, ja tuskin tyypit musta nytkään välittää. Ja se on ärsyttävää, kun vaikka pyytää joltain apua, ja sitten vastataan: "Sun kannattaa puhuu jollekkin aikuselle." No entä jos on jo puhunu? Mäkin puhuin äidilleni monesti, ja se kerto opettajalle. Tytöt lopetti kiusaamisen hetkeks, sitten se taas alko. Lopettivat vasta joskus nelosen syyslukukauden lopussa. Ja sellasta piilokiusausta aistin nykyäänkin, ainakin mulle tulee siitä paha mieli. Vaikka saatan olla hieman herkkä. No kumminkin, kuinka paljon se kertominen auttaa? Ne lopettaa hetkeks, ja sitten taas alkaa. Mä muistan niin hyvin ne kolme vuotta, plus se syyslukukaus. No juu, ensimmäisenä vuonna ne piilotti mun pipon. Toisena ne haukku, sito puuhun. Kolmantena valehteli koko vuoden, samoin sen syyslukukauden. Ja nyt sitten juostaan niin kovaa, et mä jään jälkeen, vedetään vaan mun housuja alas. Mä oon tullu siihen tulokseen, et mun luokan tytöt vihaa mua, paitsi Jutta ei välttämättä.

 

Mä olin täs pari päivää sitten niin onnellinen. Ensinnäkin, me leikittiin luokassa vettä kengässä - leikkiä. No, mä sitten olin siellä, jokka oottaa sitä paria, sanoo sen paistaako aurinko vai onko kengät märät. Ja sitten Sakke tuli sinne, katto hetken aikaa Jossua, ja sitten sanokin yhtäkkii: "kato, mä oon rohkea" ja kumars MULLE!!! Mä olin niin onnellinen koko loppu päivän. Ja sitten maanantaina, 14.11, musta ja Sakesta tuli järjestäjät! Samaisena maanantaina piti kans kirjottaa taululle jotain biologiassa, mä sitten kirjotin siinä saken vieressä. Ja sitten tiistaina - jolloin Sakkea osui kumi silmään - musiikintunnilla piti sitten seistä, tai ainakin olla kasvot opettajaa päin, kun se soitti siellä takana sillä pianollaan. No, Sakke laitto jalat mun pulpetille - joo, mä olen hieman 'epätoivoinen'. Ja tietenkin sitten perjantaina meijän piti niitata yhteen sellaset 'kässärit'. Meijän käder kosketti toisiaan. :3 Ja sitten kans perjantaina valittiin rooleja siihen joulunäytelmään. No, mä sitten menin lauluporukkaan. Tosi monet sano silleen "Sara" kun opettaja mainitsi lauluporukasta. Eka mä en suostunu, mut menin mä sittenkin. :3

 

 

MILEY ON MUN JUMALA.

OON AINA SMILER, IKUISESTI, FOREVER AND AFTER.

MILEY CYRUS, YOU STOLE MY HEART.

YOU OWN MY HEART.